Kun pohdimme omaa osaamistamme, ajattelemme sen usein liittyvän suorittamiimme tutkintoihin, koulutuksiin ja meille kertyneeseen työkokemukseen. Tämä johtuu pitkälti siitä, että suomalaiset ovat hyvin tutkinto-orientoituneita. Koulutusta ja muodollista pätevyyttä arvostetaan paljon - joskus ehkä hieman liikaakin. Osaamisemme ei nimittäin rajoitu koulutukseemme ja työkokemukseemme, vaan opimme koko ajan uutta arkielämämme epävirallisissa oppimisympäristöissä. Esimerkiksi pieni lapsi oppii kauppareissulla kulttuurisia ja sosiaalisia tapoja sekä rahankäyttöä, ja kotiäiti oppii lapsia kasvattaessaan johtamis- ja organisointitaitoja. Tätä näkökulmaa on alettu ymmärtää yhä enemmän myös oppilaitoksissa, joissa AHOT-järjestelyt eli aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen ovat yleistyneet.
Emma Timonen kirjoitti blogikirjoituksessaan siirrettävistä taidoista. Ne ovat taitoja, joita voidaan hyödyntää eri konteksteissa ja jotka karttuvat monenlaisissa ympäristöissä. Esimerkiksi vapaaehtoistyö, järjestötoiminta ja harrastukset tarjoavat monenmoista oppia. Lisäksi erilaiset elämäntilanteet ja niissä toteutettavat roolit voivat opettaa monenlaisia asioita. Myös kokemusasiantuntija-toiminta perustuu siihen, että ihminen on oman kokemuksensa kautta asiantuntija jossakin asiassa.
Myös koulussa opitaan muutakin kuin substanssiaineita. Opit ”matikasta, enkusta ja äikästä” voivat yhtä hyvin olla oppeja ongelmanratkaisutaidoista, vuorovaikutustaidoista ja kirjoittamisesta. Korkeakouluopinnoissa opitaan jatkuvasti esimerkiksi itsenäisen työskentelyn taitoja, vuorovaikutus- ja yhteistyötaitoja sekä kirjallisia taitoja. Lisäksi oppilaitoksissa puhutaan piilo-opetussuunnitelmasta, jonka myötä opitaan myös esimerkiksi kouluympäristön sosiaalisia normeja – miten opettajaa kohtaan tulee käyttäytyä tai mitä taukojen aikana tehdään.
"Opit ”matikasta, enkusta ja äikästä” voivat yhtä hyvin olla oppeja ongelmanratkaisutaidoista, vuorovaikutustaidoista ja kirjoittamisesta. "
Koska oppimista tapahtuu koko ajan, oman osaamisen tunnistaminen ei aina ole helppoa. Esimerkiksi työnhakija helposti kirjoittaa työhakemuksensa tukeutuen koulutukseensa ja aikaisempaan työkokemukseensa. Todellisuudessa meillä kaikilla on paljon sellaista osaamista ja vahvuuksia, joita emme edes tiedosta. Tässä kolme vinkkiä niiden tunnistamiseen:
1. Pohdi osaamistasi suorittamasi koulutuksen, aiemman työpaikkasi tai vapaaehtoistyösi sisältöjen kautta. Minkä nimisiä kursseja olet suorittanut ja millaisia sisältöjä niissä on ollut? Millaisia työtehtäviä olet tehnyt? Millä tavoilla olet tehnyt opintojasi tai työtäsi – itsenäisesti, pareittain tai kenties ryhmässä?
2. Hyödynnä lähipiirisi näkemyksiä vahvuuksistasi. Emme aina ole tietoisia omista taidoistamme ja alamme helposti pitää niitä itsestäänselvyyksinä. Ulkopuolinen näkökulma asiaan voi joskus olla hyvinkin valaiseva.
3. Pohdi, mitkä asiat luonnistuvat sinulta luontaisesti helposti ilman suuria ponnisteluja. Todennäköisesti olet osaava ja lahjakas niissä.
Intoa oman osaamisen tunnistamisen pohdintaan toivottaen,
Maija Rusila
Ohjausosuuskunta Ote