"Kuulitko siitä auto-onnettomuudesta? Tiiätkö, kuka siinä kuoli?”
Jotakuinkin näillä sanoilla alkoi eräs työaamuni opona vuosia sitten. Kysyjä oli eräs koulun opiskelija. Häneltä sain kuulla, että koulun entinen opiskelija oli kuollut. Tiesin, että moni koulun opiskelijoista oli hänen kaverinsa. Minulla ei ollut hajuakaan, kuinka lähtisin viemään tilannetta eteenpäin. Olin vasta aloittanut ensimmäisessä opon työssäni, eikä koulutukseni ollut antanut mitään eväitä tällaisiin tilanteisiin.
Asia saatiin käsiteltyä koulussa. Jälkikäteen olen kuitenkin harmitellut, ettei oma toimintani tilanteessa ollut tarpeeksi suunniteltua tai johdonmukaista. Mieleeni jäi myös se, että toverinsa menettäneillä nuorilla oli suuri tarve keskustella asiasta, myös kahdenkeskisesti. Osalla heistä ei ollut koulun ulkopuolella ketään, jonka kanssa käsitellä menetystä.
Vuosien myötä olen huomannut, että oma nuoren opon kokemukseni kuoleman kohtaamisen vaikeudesta on yleinen. Se ei ole helppoa myöskään monille jo pidempään koulumaailmassa työskennelleille. Opettajankoulutus ei käsittele tematiikkaa, ja oppilaitosten kriisisuunnitelmista huolimatta käytännön taidot toimia kriisitilanteessa opitaan usein seuraamalla kokeneemman kollegan toimintatapaa tai niin sanotusti kantapään kautta. Tämä on todettu myös tutkimuksissa.
Kuolema koskettaa jollain tavalla kaikkia ihmisiä, usein myös lapsia ja nuoria. Monilla on kokemuksia lemmikkieläimen tai isovanhemman menettämisestä, ja jotkut ovat kohdanneet sisaruksen, vanhemman tai luokkatoverin kuoleman. Käytännössä jokainen opetusalan ammattilainen kohtaa ainakin jossain vaiheessa uraansa tilanteen, jossa nuoren läheinen on kuollut. Läheisen menettäminen vaikuttaa usein voimakkaasti nuoren koulutyöskentelyyn, ja toisaalta koulun merkitys arjen rutiinit säilyttävänä tahona on läheisensä menettäneelle nuorelle valtavan tärkeä.
On kaikkien edun mukaista, että tällaisessa tilanteessa osataan toimia niin, että nuorta tuetaan parhaalla mahdollisella tavalla.
Maija Rusila
Loppukevään ja syksyn 2018 koulutukset ”Kuoleman kohtaaminen koulussa” ovat nyt varattavissa! Koulutus tarjoaa opetushenkilöstölle osaamista tilanteisiin, joissa nuoren läheinen on kuollut.
Oletko opettaja, opo, koulukuraattori tai –psykologi? Vinkkaa koulutuksesta rehtorillesi! Oletko rehtori tai muu opetushenkilöstön täydennyskoulutuksesta vastaava? Ota yhteyttä: maija.rusila@ohjausote.com.
Maija on opo, opettaja (KM) ja kriisityöntekijä. Hän on työskennellyt kuolevien ja läheisensä menettäneiden parissa vuodesta 2014 ja kouluttanut teemaan liittyen mm. kriisityöntekijöitä, rikosuhrien parissa työskenteleviä ja poliisiopiskelijoita.