Taustan ja toiminnan näkyväksi tekeminen niin ohjaajalle kuin ohjattavalle itselleenkin antaa mahdollisuuden oman henkilökohtaisen tarinan rakentamiseen. Annammeko kuitenkaan erityisesti monikulttuurisesta taustasta tulevien nuorten kokemusmaailmalle tarpeeksi tilaa ohjauskeskusteluissa? Autammeko heitä rakentamaan omasta henkilöhistoriastaan, ylä- ja alamäkineen, ehyen ja ymmärrettävän kokonaisuuden?